Klo 16.00 pakkaili lehtiä kassii, et vien tuonne prisma keräyskonttii, koska kierrätysfirma män konkurssii, eikä uutta oo perustettu, nii metallit, muovit, pahvit, lasit, paperit joutuu kiikuttammaa prismalle.
Klo 16.45 aukasi ove, mäni rappukäytävää, joku huutaa hennol äänel : apua apua apua, tulkaa joku auttamaa, huutel kokoaja, enneku kerkesi yheksäntee kerroksee. Siel täti 85v nojail eteisesä seinää, ovi rappukäytävää seppose selällää, vasepuol päätä vere vallas. Mittää selvää en häne puhheest saanu, auroi sängyreunalle istumaa, lattial kaks isohkoo verilammikkoo, vannoti pysymää istuallaa sen aikaa, ku käyn äkkiää hakemas kännykä.
Siin hää viel istuskel, valittel huonoo olloo.Mie soiti hätäkeskuksee, seliti tilantee, ei koske mihikää, haava ei vuuva verta, huonoo oloo valittaa. Hätäkeskus kysy voinko jäähä häne luo. Voin jäähä. Jos tulloo jottai uusii oireita, nii soita uuvestaa. Selvä, tehhää näi. Noi varti pääst tul ensihoitajat sisälle, siihe ast oli rauhotellu tätii olemaa paikoillaa, hää kiittel kovat, toivot viel taivaaisä siunausta, kiitos rakas naapuri ku tulit minnuu auttamaa, voi voi voi ku miul o huono olo.
En mie nyt mikkää rakas naapuri oo, ku en ees häntä kovi hyvi ees tunne. Vuoskymmene aikan sillo tällö miehesä kans täs yöpyit, muute olliit omakotitalossaa, sit mies kuol, täti muutti tähä hei osakeesee, ku ei omakotitalos asumine onnistunu ennää. Ensihoitajat lupas miu lähtee pois, vievät täti ommeltavaks sairaalaa, senverra iso haava pääs. Ku hoitaja tutki haavaa, nii siel roiskaht kunno verisuihku. mei käi tyhjentääs lehtikassi, käveli piene lenki, klo 18.00 oli pihas, sillo ol ambulanssi lähös.
Illa tajusi ku mei yläpuole asukkaat tul kottii, alko kuuluu askelii tömähyksii, et sillo n. klo 14.30 kuulunu kova tömähys tulkii siit, ku täti ol kaatunu lattiallee. Eli hää ol sen reilu kakstuntii maannu lattial, sen kerto myös se osittai hyytyny veri lattial, sekä häne tukas.
N.40v sit ol ensimmäine tapaus, tulipalo alku pari kerrosta alempan, hälyti palokunna, lenkil käyves huuvellu penkal makkaajille, onks hätä, ei ollu huilasiit vaa et jaksaavat hoippuu etteepäi, kesäkeli nou hätä. Syksymyöhäl soiti poliisit hakemaa penkalle sammunee pois, ettei palellu. Kerra yks naine alko jututtaa tiel, hää ol menos hukuttautumaa Vuoksee, ei auttanu puhe, hää jatko matkaa, mie juoksi poliisiasemalle, partio läht häne perrää. Kaupas nuor naine sai epilepsikohtaukse, satut pääsä, siin sainkii tehä työtä et sai hänet pysymää rauhallisen nii kaua et ensihoito kerkes paikalle. Pyörätiel mummo nuri rollaattori kans, soitto hätäkeskuksee, ooti häne kans ambulanssii.
Nii ettei tää hätätapus ollu lajissaa ensimmäine, eikä varmaa viimenekkää, onneks mie en pienist hätkähä.
Ulkon nii sakia lumipyry etten lähe lähe tännää avantoo !