Tarina menee näin. Äiti ol huhkinu miu velje emännä kans 7 kuutioo halkoja kuurii 1½ tunnis. Veli ei pysty tekemää kippeitte polvie takia mittää. Apuja ei oltu pyyvetty, en ees tietäny et äitille halkokuorma tulloo. Toiste lähettyy äiti ol lämmittäny sauna, kylpeny vastal urakaviisii. Sit ol kupsahtanu lattialle, pää ol ilmeisest sattunu lauteitte kannatinrautaa, takamus hipassu uunii. Ku tul tolkkuhee, pääs ylös, nii ol huuhellu verilammiko lattialt, huuhellu ittesä, männy tuppaa, lämmittäny ruokaa, syöny, kattonu telkkarii. Kolme pintaa ol männy saunomaa, puol viis sisälle, eikä ollu aikonu virkkaa kenellekkää mittää, talouspaperil ol vaa verevuotoo tyrehyttänt. Saku ol soittanu puolekasi mais, huoliiko mummo haukee. Ol sanonu ettei hää nyt taija pystyy täl käel mittää tekemää! Saku kyselemmää, mikäs siu käjes on? Kaavuin saunas, nii o vähä kipiä! Sillo Hanna ja Saku kipasiit mummo tuppaa. Haavasta tihku edellee verta. Soittiit ambulanssi, se tul pihhaa, sai heti kiirehälytykse, läht pois. Soittiit uuvestaa, sit tul toine lanssi pihhaa, olliit hoitaneet palovamma, mut kyl tei pittää männä päivystyksee tikit ottamaa, mut hyö ei lähe viemää. Saku soittaa miulle et lähtöö viemää mummoo Lappeerantaa, lähe sie mukkaa, sit miul o kaks mummoo matkas. No niihä myö mäntii. Kaua sai oottaa enneku hoitaja katto äiti, sit taas ootellaa, pitkää ja hartaast, sit pyyvetää verikokkeisii, taas ootellaa, seuraavaks röntgenii, taas ootellaa, vihoviimei n. klo 03. 15 lääkäri lattaa tikit, taas ootellaa verikokkeisii ja röntgenkuvia. Saku läht syömää, ku ei ollt iltapäiväl kereeny mittää syömää, jäi sit autoo nukkumaa, mie lupasi soittaa ku päästää lähtemää, mut kerkes poika viestejä lähettämmää torkahuksii välil. Klo 05.00 hoitaja pyytää sisälle, sannoo et pittää jäähä osastolle oottamaa et kirurgi tulo aamu kaheksalt töihi, kattoo ne pääkuvat, vaik lääkäri ol sanonu ettei hää nää niis mittää poikkeavaa. Sovittii et Saku ja mie lähetää kottii, äiti jääp osatolle oottamaa, mihi aikaa kirurgi ehtii sit niit kuvia kattomaa ja äiti pääsöö sit kelataksil kottii. Saku iltapäiväl työhaastattelu, ois hyvä keretä vähä nukkumaakii. Yheoist aikaa sairaahoitaja soitti, et nyt lähtöö mummo tulemaa kottii, kaikki iha hyvi. Saunomaa mennes käytii vilasees äitii, no eihä hänel mittää hättää ollu, ei ollu sillo yölkää.
Uintireissu tänää, uin, istuskeli lenkkie välil, katoi et taitaa tulla sade. Tulkii kunno ukkoskuuro ja äkkiää. Uikkarit kerkesi riisuu, kietoutuu pyyhkeesee, ku alko myrskytuuli puhaltammaa, salamat välkky, jyrinä ol kova, vettä tul kuu saavist kaatae. Ei voinu istuu penkil, tuuli puhals veet syllii, litisti ittei seisomaa seinävieree. Pienes sattees käveli kottii, en uskaltanu jäähä oottamaa sattee loppumista, jos vaik myräkkä tulo takasii. Koton sit kuivat vaatteet päälle, kahvi tippumaa, joha alko mummo lämpiämmää.