…et kyl tää elo o männy ykstoikkoseks, tapahtumaköyhäks. Aamul herräät, käyt naamapesul, syöt aamupala, luuraat tietsikal lukemas kavereitte kuulumissii, sähköposti, ilta-sanomat. Teet oma päivitykse naamakirjaa, käyt läpi päivä tv-ohjelmat, petaat peti. Sit joko alat kokkaamaa tai ootat et tulo ruoka-aika ja lämmität eilisii tähteitä. Ehkä pittää leivämurusii lakasta keittiölattialt ja välil pittää tiskipöytää, ruokapöytää pyyhkästä.
Pari-kolme kertaa viikos käyt kaupas, viis-kuus kertaa uimasil klo 10 – 14 välil. Siin tulo samal lenkki suoritettuu, sunnuntain sit päiväkävelyl, jos ei jaksa kokopäivää löhöillä. Illaks sit rauhotu toise puolisko kans vahtaamaa mitäs uusintoi sielt töllöst tullookaa. Saatta olla olla, et oon taltioinu jonkii remppaohjelma, sen kato joskus päiväl ja pikakeluksel kaik jonnijoutavat jorinat pois, lopputulos o tärkein. Pelailtuukii tullo sillotällö party fruityy, mahjonkii, vapaatakenttää. Lauantai siivousta sen minkä kehtaa tehä, pyykkäystä kaheviiko välei.
Eile keiti makkarasoppaa, pahus ku tulkii hyvvää, nii hyvi osasi keittää, et tännää syötii loput. Aamutouhuilui jälkee vaihoi keittiöö kevätilmee, kuus sai lähtee oviaukost, nyt o huomattavast lyhyemp matka sohvalt jääkaapille, toki vanhast muistist tulo viel muutama kerra koukattuu etteise kautta. Naapuri nuormies ol kolannu meikii auto ympärykse, mie sit uimasit tultuu kolaili aura jättämät jälet pois, laitoi hyvä kiertämää, kolasi kahe naishenkilö autopaikat. Käin kolaamas myös pyörätielt mei piha auraaja vallit pois, ku ei kaupungi aura ollu käyny, pääsöö mummot rollaattoreinee kulkemaa.
En sit jaksanu kattoo tonttuverhoi, joulukuusta kynttiläpäivää asti, enkeleitä en raaskinnu komeroo piilottaa, aurinko heijastu avantoo.