Pikkuhiljaa.

Normaali

Yöl tul viel par asiaa mielee, käly taholle. No ne selvis aamul paril soitol . Toisest numerost sain paljo tietoo kevää, kesä ja tän syksy osalt. Surullista saaha tietää kui hää o ollu yksi, mut tavallaa se o ollu oma valinta. Ollaa nyt yhteyksis häne velje kans, nii pysytää ajatasal.

Aloti parvekkee talvikuntoo laittamise, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, arvaa raaskinko tuhota kurkkuköynnökset? No en nii, siirsi vaa ruukut parvekekaitee vieree. Keräsi nuijapäät pois, muutamii pikkusii viel jäi kasvamaa. Sulho tul lenkilt, män parvekkeelle : kylläpäs tuo suusu kasvaa pittuutta ja siin o nuppuikii! Juu, tiijän! Nyt o ensimmäiset kausivalot viritelty. Täst o hyvä jatkaa virittelyjä.

Advertisement

2 responses »

  1. Kyllä vähitellen pitääs tääläki alaata luopumahan kesäkukista. Ovat mennehet jo sen näköösiksi, jottei enää voi sanua varsinaasiksi kaunistuksiksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s