Aamuutoimet toimiti rivakast, eiku menoks, muutamaa ottesee meinasi ottaa maihi, aura jälilt livakoita kohtii. Selvisi kaatumatta, klo 10.10 oli jo Vuokse syleilys. Talitintti laulo koivuoksal titityytä, en meinannu uskoo korviai. Talve ensimmäist kolme pilkkijää jäällä. Kotpihalle tultuai, oti kuurist kola ja kolasi oma ja yhe naapuri auto ympärilt lumet pois. Tuppaa, eile tehtyy lohipattaa ääntä kohti, hetke huilaus. Kahelttois nastalenkkarit jalkaa ja kipittämmää kohti Sienimäkkee, serkkutytö luo.
Siel oltii vastas vesilasi kouras, niiku ain ennekii, kyl serkku tietää, et miul o jano. Rupattelluu, kahvittelluu, sit mie aloi tehhä kottii lähtöö : joks sie nyt lähet? Joha mie oo kolmetuntii tääl ollu ja lupasi Ossille et oon koton Kauniitte ja rohkeitte alkaes.
Kyl ol nastakengil huoletonta männä viilettää, ei lipsunu yhtää. Kottii tultuu näytti askelmitari 13066 iha hyvä saldo. Viel täs illamittaa muutamii askelii kertyy lissää, ku hilppaile eestaas.
Kuva siniselt sillalt, siel se koti kaukana näkkyy .
♥ ஐ ♥ Äityli-mummo ♥ ஐ ♥ 
Onneksi sä oot lenkkeelly munki erestä, niin mä saan vain olla 😀
No hyvä et miust o jotai hyötyy siullekii 😀 Tännää rauhallisemmi, palautumispäivä 🙂