Lunta-räntää-vettä, ropisoo ropisoo. Aamupäiväl paistoi kakkupohja, onnistu kerral. Sit totesi et käsi veivattava raasti o kätevä, sipulii, perunaa, porkkanaa, punajuurta raasteeks, sekkaa kuutioituu sinistä lenkkii, mausteita, sekotus, ruokakerma päälle ja uunii. Silaikaa lämmitettii eile ternimaijost tehtyy uunijuustoo, nii tul tanakkaa, et vois juustohöyläl siivui veistää, ei pisaraakaa nestettä kipo pohjal. Naureskeltii ukkokulla kans, et jos tätä söis jokapäivä kuukauve aja, nii mahtas paino nousta sattaa killoo 😀
Sade näyt taukoova, heippa mie lähe pulahtammaa. Höh, ei ollukkaa poreammetta, arvasin ku lämpöasteitte puolel ollaa, nii ei purputtaijii tarvita. Muisti jopa viijä piene pyhkee pukukopi lattialle, eipä paleltanu jalkapohjii iha järettömäst. Pienes sattees takas käveli.
Koton tuokio istahi, lähi rismamarkettii voileipäkakkuihi tarvikkeita hakemaa, kui myös täytekakkuu. Huomisaamust sit ala heitä kassailemmaa. Nyt otetaa ilta rennost.
Hyrrrr… on niin jäisen näkööstä, jotta mua ei saisi tuonne kyllä millää!