Mietteitä

Normaali

Piente poikie mökillä kohtaama Jopi-ukon kuolema. Saku vanhimpana 12v toiminu esimerkillisesti, oikein. Osas hälyttää apua, toimi hätäkeskukse ohjeitte mukkaa. Huolehti pikkiveli Otosta 10v ja serkku Eliaksesta 6v. Rankka kokemus pienille, laittaa miettimää, miks just sillo. Isi ja äiti kans työstäävät asiaa pohtimalla, puhumalla uuvestaa ja uuvestaa. Surutyötä tehhää viel pitkää. Pikkase ol perjantai-iltan, ranka päivä jälkee, pelottant nukkumaa meno. Puhumalla siitäkii ol selvitty. Elämä jatkuu, koulu alkaa. Myö viel tää päivä Kuusamos, sit ois tarkotus päästä yhepysähykse taktiikal kottii. Toivotaa et sattee uhka poistuu, ei oo kiva ajella satoja kilometrejä sattees. Ikävä rakkaitte luo kottii, vaikkei tapahtunneelle mittää mahetakkaa, mut halu päästä halaamaa, lohduttammaa o kova ❤

Advertisement

Yksi vastaus »

  1. Kyllä oon miettiny minäki, jotta kuinka ne poijat sen asian yli pääsöö. Kuolema tuloo tuolla lailla aiva liika konkreettisesti ja aiva liika aikaasin vastahan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s