Tauti jatkuu

Pari tunni pääst, kolme vuorokautta sängypohjal vietetty. Armastus hoitanu lääkityspuole, het alkuusa totes et burana o väärä lääke, siispä vaihettii disperiinii. Nukkumaa mennes oon ottanu, liekö ollu appuu, tiijä häntä. Vähä aiemmi, jo neljän ilta peräjälkee, ilmesty kuuma konjakkitoti nenä ettee. Kilttin ”tyttön” lipittelin sen, kerra ”tohtori” määräs. Ei tuo nyt herkkuu ollu, mut tuntu vähä lämmittävä. Vaihtelevvaa tuntu tauvi kulku oleva, lauantain, ens palels iha kamalas, sit vähä yskää, nenä tukkoo, iho kosketusarka, löylyis ei hyvä, suihku tuntu ilkeelle, ei tullu kysymykseekää, et ois harjaa käytetty pesemissee. Yö ol repaleine, no mitataa sit kuumekii, 37.8 edellee eiliset oireet. Vettä, vettä, vettä jne aamukahvi, päiväkahvi, väkisi vähä ruokaa. Yö pykälää paremp, muut oireet minimis, iltapäiväl pari tunni nuha, sit ei mittää muut, ku vähä lämpöö 37.5 ! Yö nukui hyvi, veto pois ku leikkiautost, mittari näyt 37.3 ! Siinäks tää tauti ol, vai huilaaks se, ottaa vauhtii ? Noh, erilaine eläkeviikko =) Äitikii ois tarvinnu tänäaamun kyytii, mut en uskaltanu pyytää sulhoo mänemää avuks, ettei vie tautii mummoo. Hannal työvuoro. Sanoin kyl äitille et hättyyttelö poikaasa, jos ei onnista, nii sit mäntävä taksil. Linikat kulkoo harvakseltaa, pitänee viel muistuttaa äitii, et ottaa lääkäri/labora-ajat sillee, et pääsöö linja-autol tai linjataksil kulkemaa. Kyl mie ossaa funtsii 🙂 

Kipiän…

… oikei tosissaa. Yöl veskis käynnil isk kauhee vilustus. Hampaat kalis, roppa vatkas vähäaikaa täki sisäl. Kokopäivä petis, lukuuottamatta veskis käyntei, ruokailuu, kahvitteluu. Armastukse vanha oloasu pääl, villasukat jalas, täkkii kääritynneen, joha tarkenoo. Kurkku ei oo ennää ärhäkä tuntune, ei paljoo yskitä, aivastuskuuri män ohi, kui myös ilmavaivat. Kuuluukoha nekkii tähä tautii? Lämpöö puolise tuntii sitte 37.8 iho o kauhee kosketusarka, tukkaa ei kehtaa kammata, eikä se mittää tointaskaa, ku petis pyörii. Kuuma glögi juotu, lämmittää, koht saap oikasta vällyi alle. Jännä nähä, mikä o olo aamul ja yölkii. Asperiini kitusii nukkuuma käyes.

Lyhyestä virsi kaunis

O tää sit toiseltpäi ollu tylsä viikko. Työtä päivisi, painajisii öisi ja sit aamul väsyttää, ku känny piippaa viijelt. Sit ku selvii työmaalle, nii väsytykset häviää, ei oo aikaa olla väsyny, ku pittää saaha kuormat purkanneks, asiakkaita auttaneeks. Hupasaa ol yks päivä, ku oli töitte jälkee ostoksil, asiakas män ohi, pyöräht ympäri, tokas: en meinannu tuntee, ku siul ei oo vaatteita pääl! Tarkotti siis työvaatteita. Toine tapaus, moikattii asiakkaa kans palvelutiski luon, mie kipasi siit toisee päähä kauppaa, sipsihyllylle. Asiakas tul koht peräs: mahoto ku sie oot nopia, vastha sie olit kaupa toises pääs! Päikkäreit en jokapäivä saant aikasiks, mitä nyt torkui saali al. Eile illal tuntu kurkku vähä ärhäkälle, taisin vähä yskähelläkkii. Vaa armastus lääkiht minnuu, tek kuuma konjakkitoti, sen juotuai, painuin makkaamaa. Ai ai ku ois viijelt nukuttant, kännykii kerkes piippaamaa kunnol. Yks työkaveri sairastu, jote tännää meit ol vaa kaks. Ihme ja kumma, saatii kuorma purkaneeks, vaik miult veto pois. Töitte jälkee ol pakko painuu täki sissää, palens iha vietäväst, johtunee väsymyksest, ku ei minnuu mittää lunssaakaa tullu. Neljä tuntii makoili, katoi töllöö, välil käi juomas vettä, sit koht sai juosta veskii. Lihaköntsäkii laitoi uunii muhimaa. Tunni pääst saunaa lämmittelemää. Äitille soitellu tai hää miullepäi. Voip hyvi, lenkkeilee, hoitelee normaaleit kotihommii, Hanna käyt eile mummo kaupoil. Toivotaa vaa ettei mikkää lunssa iske mummoo, et kerkee varmast toipuu operaatiost kokonaa.

Työt kutsuu

Nyt se o talvilomakii lusittu. Vappaapäiväkii kallistuu iltaa. Viis viije herätystä, sit oiskii eläkeviikot vuoros. Lauantain vaihoi lakanat, pyykkituval kone vappaan, sai het pesneekskii. Kuivaushuoneesee kuivumaa, illal sit käi mankeloimas. Pesasi viel pikkupyyki enne saunaa, sen ripusteli sisälle kuivumaa. Käytii äiti luon, kaik hyvi, käyp lenkil, tekköö pienii kotihommii. Ei oo ennää loppuuajetu olone. Siin se nähhää, mite tärkeetä ois pittää suonesa kunnos. Äiti puolelt taitaa olla sukurasite, nuo sydänvaivat. Velmies ol lapsinee siel, Hessu puottel sauna ja kuuri katolt lumia alas. Hannakii ol poikii kans mummol. Muksut peuhas pihal, välil käivät mehhuu, teetä juomas, pullaa, keksei syömäs. Yks urpiaine ol jotekii omituine, ei pelänny vaik lapset män lähelle, senku kipit puu al, söi siemenii. Saku jopa silit lintusta seläst. Eile ja tännää ei sit ookkaa saant aikasiks mittää ”isompaa”. Eiline ulkoilu jäi kauppareissu varraa. Hetkone sit tuli lenkilt, mut kyl ol lähtö vaikeeta. Palkinnoks sai hyvä olo. Nyt voi siirtyy teeveetä tuijottaa, oikeemmi sielt tulevii ohjelmii ;D 

Alkaa helpottaa.

Lauantain klo 15 tehtii äitille pallolaajennus. Kahest suonest avattii tukokset. Sunnuntain jo hyvivoivan hipsiny sairaala käytäväl. Ei minkäälaisii kipuja. Maanantain klo 16 ol takasii Lappeerannas, vihjas et huomen taitaa päästä pois, kello ol jo 19.30 ku soittelin. Äkkiää soittamaa Hannalle, jaksatko männä laittamaa mummolle lämpöjä isommalle, mummo taitaa tulla huomen kottii. OHO, noppeestpa pääsöö! Juu, mään laittaa lämpöi lissää, vien samal mummo astiat. Eile puolepäivä mais soitteli vointii, hoitaja sano et kyl hää pääsöö kottii. Tullaa hakemaa, siihe hoita et vast klo 14 jälkee. Siispä mäntii pikkase yli kaks, muistettii ottaa äiti vaatteet mukkaa, ku ne ol meil, ettei häne tarvinnu raahata niit Helsinkii ja takasii, ku sairaala vaatteis kuskattii, eikä omia voinu jättää sairaalaa ”jemmaa”. Kyl ol äit ku eri ihmine siihe verrate, mitä ol sillo edellisen tiistain, ku oltii käyty kattoos. Itekkii sano mite paljo tukoksii aukasu autto. Toki viel pittää rauhallisest ottaa, ei saa mittää painavaa nostella. Kävellä pittää, mielellää nii, et vähä hengästyy. Ens kurvattii Imatrakoskelle pankkii, siit Rasilaa apteekkii ja ruokakauppaa. Mummol juotii kahvit, turistii jonnii aikaa ja lähettii ajelee kottii. Aamul soittelin, mitä kuuluu. Iha hyvvää, aamupala ja lääkkeet ol nautittu. Linnuille viety ruokaa, postilaatikol käyty. Muistutteli viel et: muistaha nyt ottaa iisist, ei saa lähtee pitkää lenkkii tekemää, tee vaik kuus lyhkäsempää. Nytku miul o lupa ”hengittää” nii isk väsy, kirjaa yriti lueskella, mut ajatukset karkail viel minne sattuu. Kauppareissu pakoti ihtei tekemää, mittää tosi tarpeellista ostettavvaa ei ollu, mut päästää nyt loppuviikkoo näil evväil. Pari asiaa mieltä painaa, harmittaa, mut yritän tunkee sitä johokii takaraivo taakse. Talvilomaviikko alkaa olla lusittu, siin män eläkeviikotkii, eikä oo yhtää levänny olo. Mut oha täs tiistaihi aikaa levätä, sillo mään vast töihi =D

Mitäs nyt keksis.

Tiistain, nihkee aamu, kuus tuntii unta, neljält heräsi, eikä ennää uni tullu. Päiväl ku oltii lähös äiti luo, nii kyl sillo ois nukuttant. Jo ol edellisen päivän puristelt rinnast, vaa eihä hää hoitajille sanonu mittää, ku vast illemmal ja nimeomaa ol sanottu et KAIK tuntemukset pittää kertoo. No sit ol saanu nitrosumutetta kielellee, lisä happee, olo helpottu. Vilskettä riit sairaala käytäväl, lääkäreitä, hoitajii iha ruuhkaks asti. Kaks potilasta pääs kottii. Tunni sisäl tul kolme uuttaa tilalle tarkkailutilaa, kaks potilasta makas käytäväs oottamas huoneesee pääsyy. Äit sano et olliit jo edellisen päivän tulleet, huh huh, ruuhkaa tuntuu oleva. 

Keskiviiko vastasen yön nukui kaheksa tuntii, silti kamala väsymys pääl. Kaupast ruokaa hakemas. Pojat ja koiravanhus tulliit hoitoo. Isi ja äiti lähtiit Seinäjoelle vävylle autoo metsästämmää. Mie sai käyttää koiruutta ulkon. 

 

Torstai vastane yö ol oikei painajaisii yö. Sen mukane ol pääkoppakii kokopäivä. Pojat ja koiruus nukkuit hyvi. Mie ja pojat käytii ostaas lissää ruokaa. Menoa ja meininkii piisas. Ulkoiluu, koira kans tehtii kuus reissuu. Ruokaa, ruokaa, ruokaa, melkei oli puoles vuuves unohtant, mite paljo pojat syöp. 

Nyt ol pohjal väsymystä, levottomuutta, sen verra et unet jäi tosi vähhii. Eka pätkä kaks tuntii, sit valvomista, tunni tirsat, valvomista, puoletunni tirsat. Pappa ja Saku nukku mei makkaris. Mie Oto ja Jossu-koira kans poikii huonees. Pappa heräs seittemält, koira alko hilpata, käi nuuhkiis miu naamaa, apinu petillee nukkumaa. Papal lehti ropsaht, taas koira tul nuuhkimaa miu naamaa, män petillee. Siispä ylös. Koiruuvel hirmune hätä ulos. Siihe mallii meuhkas, et liukastu etteiselattial, rojaht nuri, sit alko ulina ja volina. Pääs ylös, mut ei laittanu vasenta takajalkaa maaha, ulahtel vaa. Et mie säikähi, verepaineet pompsaht varmaa 200:taa. Sit koira alko oikoo koipeaa takviistoo, kosketa lattiaa, nilkutettii hissii. Hah, ulkon ei ollu ennää mittää hättää, nii ravattii ettei mittää, miu verepaineet alko laskee. Olo ol ku huppelis, varmaa 5 promille kännii vastas, nyt ennää pari promillee. Pitäsköhä testata, alkaa ottaa kuppii, puhallella pillii. Noo’OOH, ehkä luotan Akuutin tekemää testii, mite väsymys vaikuttaa.  Illal Hanna hak ”lapsesa” kottii, mie löhöi sohval, levoto olo vaa velloo mahas ja pääs. Äiti vietii aamul Hyks:ii. 

Viime yö unet aika hyvät, vaik pätkittäiset, hutera olo jatkuu. Sain sentää siivonnee, pikkise ol koirakarvoi nurkis. Soiti hyks:ii ei oo viel tehty äitille operaatioo. Yrittäät pallolaajennuksel aukasta kolme suonta. Soittelen illal uuvestaa. Nyt kummitytö 20 vuotis kahviloille. Luntakii näkkyy TAAS satava.

Kaalilaatikkoo

Aamuhommelit, digiboksilt taltiointei. Kipikapi raput alas, välikäytävää pyykkituvalle, konee varaus, kipikapi takasii rappuja pitki. Pyykit mukkaa, hissil alas, pyykit konneesee, hissil ylös. Siivouskomerost imuri käyttöö, ens istahi keittiö lattialle ja leikkasi kynnet lyhkäsiks, senku palaset sinkoil, ropsahtel kaapi ovvii, armastus painu lenkille. Imurointi, lattioitte pyyhkimistä, pyykit kuivumaa, pölyjä pyyhkimää. Ruokailu, huilailu, kipikapi raput alas, pien lenkki, kipikapi raput ylös. Jauhelihhaa ruskistammaa, kaalii pilkkomaa ja kiehumaa lihaliemee. Kipasu rapusii pitki alas ja pyykkituvalle, mankeloimaa lapsosei lakanat, froteine aluslakana viel kostee, mankeloi sit illemmal. Kipikapi rappusii pitki kottii. Sörsselit sekasii, mausteita kehii, laatikko uunii. Sävelsi mausteet mututuntumal, mielikuvitus apun. Siirappii ei ollu, siispä fariinisokerii, kanelii, suolaa, pippurii, korianterii purkist ja ruukulline tuoreen. Töllöö tuijottammaa, joha alko tulla huumaavii tuoksui uunist. Äske pit jo maistaa, ei mahtant itellei mittää, namia, namia. Huomen se vast o namia, ku lämmittää ja länttää omatekemää puolukka/karpalohilloo päälle. Nyt tuijottammaa Hurjaa remonttii. Kyl o outoo, ku o lyhkäset kynnet =)