Otto vietii tiistai-iltan kottii. Tääl ei oikei oo häne ikästä kaverii, koton o naapuripoika. Meille päi lähties Saku vallot etupenki, mie jouvui takapenkille. Saku koisii papa viekus, mie yksi hei huonees. Saavat nukkuu rauhas, ku miul puheli hälytää viije aikaa. Saku seikkailoo kaverin kans pihamaal, välil o usseempkii kaveri porukas. Just ja just käyp syömäs, veskis ja nukkumas, muut ajat viihtyyt ulkosal. Ei ees tietokonel pellaamine kiinnosta, illal kattoo mei kans telkkarii, ehkä vähä pelailee, nukkumaa käyes lukkoo Aku Anka taskukirjoi. Illal ol lähös tännää kottii, vaa yllätys, yllätys, ei hää haluukaa lähtee. Minnuu tulloo kaveri kans töist vastaa, ostan sit heille pillimehut ja jätskit. Tänää Saku ei oo syöny ku aamupala yheksält, pappa läht ettimää poikaa syömää, hihii. Viel huomen mäntävä kuutee cittarii, o hiljasemp työpäivä, ku remontti reiskat o vappaal. Sit mie saa huilii kaks päivää. Nyt suunnistan olkkarii sohvalle löhöömää.
♥ ஐ ♥ Äityli-mummo ♥ ஐ ♥ 
Voi voi, poijilla rupiaa kohta olemahan niin omat menot, jotta ei palijo kerkiä enää mumman ja paapan kans seurustelemahan 😀
Kesä ja Aku Ankan taskukirjat…tuleepa niin lapsuus mieleen! 🙂